Karel Kryl
12. 4. 1944 –
3. 3. 1994
Kitaralla ja ainutlaatuisella äänellään esiintynyt runoilija muutti laulut teräväksi aseeksi vapaudettomuutta vastaan. Hänen osuvat tekstinsä, ironian tajunsa ja kykynsä välittää tuskaa pystyivät sekä herättämään että lohduttamaan kokonaisia sukupolvia. Elokuun 1968 jälkeen hän lähti maanpakoon, josta käsin hän lauloi rakkaudesta, pettymyksestä ja toivosta. Vuoden 1989 jälkeen hän palasi kotiin; hänen tuotantonsa kaikuu yhä kansakunnan omantunnon äänenä.
Sitaatit
Katselukerrat:
49866