Sergei Aleksandrovitš Jesenin
3. 10. 1895 –
28. 12. 1925
Hänen runoissaan kaikuvat venäläinen maaseutu, luonto, rakkaus ja kaipuu katoavan maailman perään. Hän kirjoitti samanaikaisesti hellästi ja rosoisesti, vangitsevan kuvallisesti, melankolisesti ja sisäisen levottomuuden vallassa – levottomuuden, joka ulottui myös hänen elämäänsä. Hän tuli tunnetuksi myrskyisästä luonteestaan, monimutkaisista ihmissuhteistaan ja traagisesta kohtalostaan. Vielä nykyäänkin hän kuuluu venäläisen lyriikan merkittävimpiin ääniin – herkkyyden, vapauden ja surun symbolina.
Katselukerrat:
45130