André Giden sitaatti „Kaikki, mikä on kaunista, on oikein“ herättää kysymyksen siitä, voiko kauneus olla totuuden ja moraalin mittari. Yhtäältä se voi ilmaista ihailua teoksen harmoniaa ja puhtautta kohtaan, mikä herättää meissä hyväksynnän ilman todisteiden tarvetta. Nykyään sitaatti kehottaa kuitenkin myös varovaisuuteen: se, mikä vaikuttaa kauniilta, ei aina ole oikein, ja päinvastoin. André Giden sitaattina se voi johdattaa pohtimaan, kuinka helposti sekoitamme vaikutelman arvoon, estetiikan etiikkaan ja miellyttävyyden oikeellisuuteen.